Kiireinen viikko takana

Kylläpäs aika on päässyt hurahtamaan! On tosin ollut kiireinen viikkokin :)

Opiskelut ovat vieneet valtaosan tämän viikon ajasta, jouduin tekemään tehtävän joka vaati aika paljon aikaa. Onneksi se on nyt kuitenkin palautettu ja ensi viikolla luvassa toivottavasti normaali tahti. Lisäksi aktivoiduin vuosien jälkeen käymään taas kuntosalilla. Tosin eipä tuossa käynnissä ole paljon kehumista, sillä kuntoni on surkea. Mutta jos sitä pikku hiljaa ryhtyisi nostamaan kevään aikana, tosin kesäksi on aivan turha haaveilla pääsevänsä bikini-kuntoon! En ole kyllä mikään liikunnan suurkuluttaja, mutta kai sitä jotain pitää ainakin yrittää tehdä.

Tällä viikolla kävin tapaamassa myös kansainvälisiä naisia. Mukava lounas Vanhanssa kapungissa Hotelli Neiburgsin ravontolassa. Ravintolassa tarjolla lounasta arkisin, ja á la carte menu päivittäin. Ruoka oli hyvää ja seura myös. Taas tapasin uusia ihmisiä, mikä tuntuu aina mukavalta. Paikallisiin täällä on hankalaa tutustua jo senkin takia, etten puhu latviaa. Joten muihin ulkomaalaisiin, tai oikeastaan expatteihin, on helpompi tutustua. Lisäksi expattien kanssa olemme kaikki vähän niin kuin samassa veneessä. Kaikilla on samanlainen elämäntilanne, joten se helpottaa myös tutustumista.

Tänään kävimme etsimässä lapselle ja naapurin vähän vanhemmalle lapselle luistimia. Muutamassa kaupassa piti käydä ennen kuin tärppäsi. Nyt kun vielä pääsisi kokeilemaan niitä! Omat ja miehen luistemet jätimme fiksuina Suomeen, sillä eihän niitä nyt täällä olisi tarvittu. No, on siellä Suomessa paljon muutakin sellaista mille ehkä sittenkin olisi täälläkin löytynyt käyttöä. Jospa niitä toisi tänne pikkuhiljaa, sitä mukaa kun käy autolla Suomessa. Tai sitten ei.

Tälle illalle olemme sopineet naapurin kanssa illanvieton, joten nyt salaatin tekoon :) Mukava rentoutua tämän viikon päätteksi hyvässä seurassa.

Luonnontieteellisessä museossa

Kävimme tänään koko perheen voimin tutustumassa Latvian luonnontieteelliseen museoon. Mielenkiintoinen paikka, missä sai viidessä kerroksessa tutustua täytettyihin eläimiin, ötököihin, dinosauruksiin sekä kasveihin. Kiva paikka etenkin lapsille, sillä nippeleitä ja nappeleita löytyi paineltavaksi.

 Täytettyjä eläimiä.

 Kartta, josta näkee missä päin maailmaa mitkäkin eläimet asustavat.

Kilpikonna.

Museoreissun jälkeen käytiin Vanhassa kaupungissa Pomodorossa syömässä. Edelleen kehun tämän ravintolan pizzoja, ovat todella herkkua!

Kirpeä pakkaskeli on jatkunut, tosin onneksi ei olla samoissa lukemissa kun Suomessa. Ensi viikollekin on vielä luvassa pakkasta, mutta ehkä se kevätkin sieltä joskus tulee :)

Aavikon kukka

Luin tänä aamuna loppuun Waris Dirien kirjan Aavikon kukka ja täytyy sanoa, että olin todella surullinen.

Viime kesänä hyvä ystäväni suositteli kirjaa ja hankin sen syksyllä itselleni, mutta jostain syystä se on jäänyt lukematta. Nyt kylminä pakkaspäivinä kaivoin kirjan hyllystä ja luin sen.

Kirja kertoo Waris Dirien tarinan. Hän on synytynyt Somalian aavikolla paimentolaisperheeseen ja pakenee pakkoavioliittoa 13-vuotiaana, Mogadishun kautta hän päätyy Lontooseen. Lontossa hän on enonsa perheessä "taloudenhoitajana" kunnes perhe muuttaa takaisin Somaliaan. Waris päätyy haaveammattiinsa malliksi. Aktiivisen mallinuran hän lopettaa 90-luvun lopulla, jonka jälkeen hän ryhtyy vastustamaan tärkeää asiaa: naisten ympärileikkausta.

Juuri tämä naisten ympärileikkaaminen oli asia, mikä teki minut surulliseksi. Kuinka sellaista voi tapahtua? Ympärileikkaamiseen ei kehoiteta Raamatussa eikä Koraanissa, mutta silti monet afrikkalaiset heimot ympärileikkaavat pieniä tyttöjä vedoten uskontoon. Waris oli itse 5-vuotias kun hänet ympärileikattiin ja hänen intiimialueensa ommeltiin kiinni.

Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva. Kirjaa voin kuitenkin suositella kaikista sen surullisista tapahtumista huolimatta.

Palontorjuntamuseo

Vierailimme eilen lapsen kanssa Palontorjuntamuseossa, oiva tapa viettää kylmää pakkaspäivää. Lapselle riitti katseltavaa ja ihmeteltävää vanhoissa esineissä ja etenkin paloautojen pienoismalleissa. Vaikea oli selittää, että miksi leikkiautoilta näyttävät pienoismallit on suljettu vitriinien taakse eikä niillä voi leikkiä.

Tässä kuvia museosta.

 Kelloja.

 Vanhoja palontorujunta yksikköjä.

 Eräs pienoismalli.

Paloauto.

  

 Hevoskaksikon vetämä "paloauto" tai voisiko sanoa palokiesit?

 Uudempaa mallia oleva palomiehen varustus.

 Hieman vanhempi palomiehen asu.

Letkkuja.

Hassu juttu

Sain eilen puhelun talomme eräänlaisesta talonmieheltä, vaikka täällä Latviassa talonyhtiöitä ei olekaan ja koko systeemi on muutenkin omituinen. Sivuhuomautuksena ennen varsinaista juttua kerrottakoon, että esimerkiksi monissa kerrostaloissa rappukäytävät ovat järkyttävässä kunnossa, koska kukaan ei siivoa niitä. Ei ole talonyhtiötä joka palkkaisi siivoojan, ja ketään ei kiinnosta siivota omaan piikkiin.

Mutta sitten tuohon varsinaiseen juttuun, kun "talonmies" soitti minulle ja kysyi että vetääkö meidän ikkunoista. Täällä on viime päivät ollut kunnon pakkasia (-20 astetta), joten soitto tuli kuin tilauksesta. Sanoin, että parin ikkunan kanssa on ongelmaa ja mies lupasi että työmiehet tulevat vilkaisemaan niitä parin tunnin päästä. Kello oli tuolloin suurin piirtein kaksi, ja luvatut työmiehet tulivat noin neljän ja puolen tunnin kuluttua eli noin puoli seitsemän maissa :) En ollut hämmästynyt :)

Kun miehet sitten seisoivat tuossa ovella, niin tervehdin heitä englanniksi ja kysyin samalla, että puhuteko englantia. Vastasivat päätä pudistellen, että eivät ja mutisivat jotain "ruski, ruski" eli venäjää osaisivat. Mietin mielessäni, että mitäs nyt tehdään kun pitäisi yrittää jotenkin ymmärtää toisiamme. Kunnes yksi työmiehistä totesi "voidaanhan me suomea puhua".

Luulen, että naamani oli näkemisen arvoinen enkä oikein aluksi meinannut edes uskoa mitä mies sanoi. Mutta niin he vaan puhuivat suomea, vaikka eestiläisiä alunperin olivatkin. Hommat hoitui sukkelasti, eikä ikkunoista vedä enää. Ja olin iloinen kun sain kerrankin selvittää suomeksi mikä on ongelmana ja lisäksi esittää vielä omis viisaita mielipiteitäni ;) Yleensä meillä käyneet työmiehet ovat olleet paikallisia, jotka puhuvat vain latviaa tai venäjää, ja minä en osaa kumpaakaan. Ehkä pitäisi opetella.

Sellainen ystävänpäivän illan hassutus.

Pohdinnasta kuulumisiin

Miehitysmuseossa käynnin jälkeen tuntui etten enää ikinä osaa kirjoittaa tänne mitään. Mitä fiksua sanottavaa minlla olisi elämästämme täällä, kun olen nähnyt mitä ihmiset ovat täällä joutuneet kokemaan? Lisäksi olen miettinyt, että mitä tällä blogillani haluan kertoa? Onko tämä matkailublogi Riikaan matkaaville turisteille, vai paikka jossa kerron omia kuulumisiani? Ehkä hieman molempia?

Joten blogin pitäminen jatkuu omasta pikku kriisistäni huolimatta :) Tällä kertaa taas luvassa hieman kuvia.

 Laiman kello Vapauden patsaan aukiolla. Voisi sanoa, että paikallisille kello on sama kuin helsinkiläisille stockan kello :) Eli tänne sovitaan treffit ja tapaamiset.

 Iso kirjakauppa Vanhassa kaupungissa, vieressä aivan ihana Emila Gustavan suklaapuoti!

 Viisas pöllö vastaanottamassa kirjakauppaan tulijat. Miksi minulle tuli tästä Harry Potter mieleen?

Nämä kaksi autoa olivat Tuomiokirkon aukiolla, en yhtään tiedä että miksi. Eivät nämä käytössä enää ole, mutta kai nämä on tuotu syystä tai toisesta näytille. Kunpa osaisin kertoa, että minä vuonna tällaiset autot ovat ajelleet Riian kaduilla.

Sitten on pakko mainita eräästä kirjasta, jonka luin hiljattain. Kyseessä on Shauna Reidin kirjoittama Dieettitytön huimat seikkailut. Shauna on pitänyt netissä painonpudotusblogia usean vuoden ajan ja hän on laihtunut uskomattomat 79,7 kiloa! Lähtöpaino Shaunalla oli 160 kiloa.

Kirja oli hauska ja mukaansatempaava. Oli ilo lukea kuinka Shaunan elämä ja etenkin asenne elämään muuttui vuosien varrella positiivisemmaksi. Kirjan ensimmäinen lause sai minut jo koukkuun: Minulla on Autralian suurimmat alkkarit.

Kirjan myötä ryhdyin taas itsekin miettimään omaa ikuisuusprojektia painonhallinnan suhteen. Jännä on, kun sitä tietää mitä pitäisi tehdä, mutta miksi se vain on niin vaikeaa :)

Pakko laittaa vielä yksi lainaus kirjasta, joka omalla tavallaan osui ja upposi. Shauna pohtii työtä niin valtion palveluksessa, kuin yksityisellä sektorillakin: Vastaavasti yksityisellä puolella ensivaikutelmani on, että kaikki ovat itsevarmoja, täydellisen huoliteltuja ja uskomattoman kiireisiä. Luultavasti on näytettävä ammattimaiselta, kun joka ikisestä tunnista laskutetaan. Ei ole aikaa aamuteen nauttimiseen, Big Brother -juoruiluun eikä perjantaisin aikaisin töistä livistämiseen. (s. 65-66)

Suosittelen!

Muita kuulumisia sitten. Näin viime viikolla suomineitoja lounaalla, kävimme Rossinissa josta olen jo tainnut mainitakin joskus. Ruoka oli taas maukasta ja hyvää. Tässä ravintolassa en ole koskaan joutunut pettymään!

Sää on ollut eilen ja tänään aurinkoinen, mutta järkyttävän kylmä, kiitos jäätävän kylmänä puhaltavan tuulen. Pari päivää sitten saatiin taas lunta, joten ei toivoakaan että kevät tulisi vielä. Ensin olin iloinen, kun tänne saatiin oikea, kunnollinen talvi, sillä pelkäsin harmaan ankeaa muka-talvea josta tulee vain pahalle mielelle. Mutta nyt olisin jo valmis vaihtamaan lumikinokset vihertävään nurmeen ja puiden silmuihin.

Tuosta lumesta on muuten sanottava vielä sen verran, että ajelein muutama päivä sitten autolla siellä sun täällä. Yleensä olen Riian liikenteessä se, joka ohitetaan lähes aina. Toki tuolla liikenteessä pyörii minuakin hitaampia, mutta ehkä voisin sanoa että olen sellainen keskivertoajaja. Tuona lumisena päivänä olin kuitenkin se, joka ohitti kaikki muut enkä edes ajanut ylinopeutta! Mittari näytti hieman alle sallitun ajonopeuden. Toki tähän vaikutti se, että lunta oli todellakin tullut eikä katuja oltu aurattu. No, minulle se oli sellainen suht normaali suomalainen ajokeli, jolloin ajetaan hieman tarkemmin mutta ilman paniikkia. Paniikki tulee sitten, kun ei pysty vaihtamaan kaistaa kaiken sen lumen vuoksi.

Huomenna alkaa taas uusi viikko, vielä en ole tehnyt sen kummempia suunnitelmia mutta eiköhän sitä taas jotain mukavaa keksi. Jos onnistuisin vaikka karkoittamaan miehitysmuseon aiheuttamat fiilikset vierailemalla jossain toisessa museossa?

Latvian miehitysmuseo

Latvian miehitysmuseo sijatsee Vanhassa kaupungissa, Mustapäiden talon vieressä. Museoon ei ole pääsymaksua, mutta he ottavat mielellään pääsymaksun lahjoituksen muodossa vastaan, rahoilla ylläpidetään museoa. Näyttely kertoo Latvian historiaa vuosilta 1940-1991, joiden aikana Latvia oli ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja jälleen Neuvostoliiton miehittämä. Näyttely sisältää paljon asiakirjoja ja valokuvia, seltykset löytyvät latviaksi, englanniksi, saksaksi sekä venäjäksi.

Itselleni museokäynti oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen. Näyttelyn aihe on raskas ja veti mielen matalaksi ja surulliseksi. Aivan kaikkea en edes jaksanut luekea, sillä tapahtumat ovat niin käsittämättömiä. Jos historia kiinnostaa, niin suosittelen muesossa käyntiä. Itselleni se avasi silmiä tähän maahan, kulttuuriin ja ihmisiin.

Seuraavassa kuvia sekä kuvatekstejä näyttelystä.

 Museorakennus.

 Propaganda juliste sekä selvitys julisteesta.

 Yläkulmassa oleva raknennus on edelleen olemassa, mutta tyhjillään. Taloa on yritetty myydä, mutta ymmärrettävistä syistä kukaan ei halua ostaa asuntoa kyseisestä talosta. Talo on Brivibas ielalla.

 Selvitystä Chekasta.

 Kuvia Chekan talon kuulusteluhuoneista.

 Selvitys Chekan selleistä, klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi.

 Ihmisiä lastataan junaan Ogren asemalla.

Selvitys miksi ihmiset joutuivat juniin.

 Riian Vahna kaupunki noin vuonna 1945.

 Kiellettyä kirjallisuutta.

 Viulu.

Piano.

Lääkkeitä

Näillä dropeilla on sekä minun että lapsen tauti talttunut. Onhan tuo mieskin käyttänyt näitä jonkin verran :) Ja kun kerran on tuo uusi kamera, niin kuviakin on kiva räpsiä.

 Yskänlääkettä lapselle.

 Kuumetta alentavaa särkylääkettä, samanlaista kuin Panadol mutta lääkärin mukaan tehokkaampaa.

 Kurkkusumutetta aikuisille.

Tehokkaampaa kurkkusumutetta aikuisille. Tai kai tämä on makukysymys :)

Itselläni kurkkukipu on muuttunut nyt tukkoiseksi nenäksi ja väsymykseksi. Kunnon levolla tämä kyllä korjautuu!

Päiväkävelyllä Jurmalassa

Sairastelu helpottaa onneksi, lapsella ainakin. Itselläni meni nenä tukkoon ja kurkkua kaihertaa, mutta eiköhän tämä olo tästä tokene.

Perjantaina sain vihdoinkin sen uuden kameran ja ahkerasti olenkin jo kuvannut :) Tänään käytiin Jurmalassa päiväkävelyllä, joten tässä muutamia otoksia. Aurinko paistoi ihanasti ja meren rannalla unohdin hetkeksi kurkkukivunkin.

Lisäksi en millään malttanut olla kuvaamatta ihania taloja. Osa kaipaisi hieman remonttia tai ainakin uutta maalipintaa, osa oli puolestaan ihania lukaaleja. Nämä siis myös Jurmalasta otettuja kuvia.

 Koiria täällä on paljon, lähes joka omakotitalon aidatulla pihalla juoksentelee isompi haukkuja. Halpa hälytysjärjestelmä.

 Talon seinässä oikealla on laatta jossa lukee:

Olisin voinut kiertää koko päivän Jurmalan kapeilla kujilla ja etsiä uusia kuvauskohteita. Mutta nälkä ja väsynyt lapsi pakottivat palaamaan autolle ja kotiin.

Loppuun vielä kuva Akvaparks'in "putkista". Edelleen suosittelen :) Aikaisempi blogimerkintä Akvaparksista löytyy täältä.

Jurmala sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Riian keskustasta. Siellä on ihana, yli kolmenkymmenen kilometrin hiekkaranta, joka näkyy lentokoneenkin ikkunasta kun kone alkaa laskeutua Riikaan. Ehdottomasti kannattaa käydä meran rannalla kävelemässä olipa vuodenaika mikä tahansa. Itse kävimme vasta tänään ensimmäisen kerran rannalla lumen tulon jälkeen. Ilokseni kuitenkin huomasin, että rannalle oli aurattu kävelytie.

Enköhän laita tänne pian uusia kuvia, kun en malta pitää näppejäni erossa tuosta kamerasta :)

Yskää

Käytiin tänään lapsen kanssa lääkärissä yskän vuoksi. Keuhkoista ei kuuluntu rahinoita, joten lääkkeeksi saatiin lisää yskänlääkettä sekä astmalääkettä. Kuumetta ei ole, joten eiköhän kyseessä ole jokin virus. Tai sitten yskiminen johtuu kuivasta huoneilmasta. Katsotaan nyt mitä huominen tuo tullessaan, jos kuume nousee niin sitten mennään uudelleen lääkäriin.

Tämä päivä on siis mennyt pitkälti sisällä ja telkkaria katsellen. Eiköhän huomenna jo päästä liikkeelle jonnekin.

Taikauskoa

Törmäsin jokunen aika sitten paikalliseen taikauskoon. Tokihan meillä Suomessakin on omat uskomuksemme tikkaiden ali kävelemisestä tai mustista kissoista. Täällä törmäsin kuitenkin kahteen asiaan, joita mielestäni Suomalaisessa taikauskossa ei ole.

Palavasta kynttilästä ei saa sytyttää tupakkaa. Se tietää huonoa/pahaa itselle tai läheisille. En tiedä voiko kynttilästä sytyttää jotain muuta kuten toisen kynttilän, tulitikun tms. Mutta savukkeen sytyttäminen on ehdottomasti "kiellettyä".

Vapaana lentävä lintu sisällä huoneessa tietää myös huonoa onnea, jopa kuolemaa. Sitä pidetään ennemerkkinä pahasta.

Sitten muita asioita :)

Lapsi yksii, taas. En tiedä onko kyseessä tavallinen flunssa vai mikä. Lääkärireissu taitaa olla edessä, ellei tuo tuosta tokene. Tosin nyt on taas liikkeellä vaikka sun minkälaista pöpä, joten toivottavasti helpottaa pian. Tuntuu vain niin kurjalta kuunnella toisen yskimistä, etenkin kun ei itse voi tehdä muuta kuin antaa yskänlääkettä.

En muista kirjoitinko jo aikaisemmin tänne tuosta Suomen sosiaaliturvasta. Kelan päätöksen mukaan lapsen kohdalla lapsilisä säilyi normaalina. Itse en saa sosiaalietuuksia, mutta jos olisin vaikka raskaana tai synnyttäisin minulle pitäisi kuulua normaalit äitiysetuudet. No, sellaista ei ole suunnitteilla tällä hetkellä, joten se niistä etuuksista :) Siitä varmaan kirjoitinkin, että työttömyysetuutta ei makseta ulkomaille (muutoin kuin 3 kk:n ajaksi, jos lähtee työnhakuun toiseen EU/ETA-maahan).

Näin siis korkattiin helmikuu. En tiedä olisinko hyvilläni vai pahoillani, että tämän on vuoden lyhin kuukausi. Sen näkee sitten kuun lopulla, että kuinka paljon olen saanut opintoja kasaan. Hyvää ja toivottavasti aurinkoista helmikuuta kaikille!